16.12.2010

"Her hair,her hair falls perfectly without her trying" - B. Mars

Hittolainen mikä aamu. Heräsin kuudelta iskän kanssa aamupalalle ja mulla oli tarkotus lähteä 07.37 junalla pohjoseen. No kyseinen juna ei sitten koskaan tullut. Odottelin asemalla tunnin ja kiskasin sumpit naamariin. Näin kaks kaveriakin siellä. Toisen kanssa hengasin viimeks vuos sitten jouluna, sovittiin treffit ens viikolle. Just tätä varten tykkään kotikaupungistani, joka paikassa on tuttuja, täällä ei huku ihmisvirtaan.
Pääsin lopulta junaan, mutta heti seuraavassa kaupungissa huomasin, että mun IC oli myöhässä 20 min.
Summa summarum: mulla on mennyt alle 10km matkaan melkein kaks tuntia, vaikka eilen oli suunnitelmissa, että tässä kohdassa istun yliopistolla skriivaamassa esseetä.

Sigh.

Ootan hurjasti tammikuuta. Siistiä päästä kiskomaan ittensä äärimmilleen.
Lainaan iskältä sykemittarin ja hankin mittanauhan, että pystyn pitää kirjaa edistymisestäni.
Numerot on mulle tässä tosi tärkeitä.
Haluisin oman sykemittarin, mutta halvimmillaankin ne on viidenkympin kieppeillä, liian
suolasta mun budjettiin -- toistaseks.
Oon alkanu pohtii tosissaan sitä baari/ravintoladuunia mitä olis saatavilla vuoden alusta.
Olis kiva saada vähä säästöjä ja rupee taas elää aktiivisesti. 


Alotan myös viimesen kamppailun tätä hiustenlähtöä vastaan. 

Otan rauta-, vitamiini- ja kalanmaksaöljypillerit joka aamu. 
Jos tuloksia ei tuu maaliskuuhun mennessä, vetäsen fledan lyhyeks.
Iskä sano, että se on mun faija vaikka oisin kalju. Deal.



Jos sais järkättyy vaihtopaikan Tansaniasta, voisin vedota et lyhkäsel
tukal on iisimpää niissä oloissa.

Laispis:

 




Ei kommentteja: